No ei se ole aina helppoa muuallakaan. Kun sahasin kirjurina toimiston ja pataljoonan esikunnan väliä, niin harvassa oli ne muiden yksiköiden kokelaat ja alikersantit jotka eivät vetäneet minulle lippaa. Ei tietenkään johtunut mitenkään siitä, että olin selkeästi normaalia varusmiestä vanhempi.

Ensimmäiset viikot ohi
"Mite vitussa pinkka tehtiin?"

Rakuunaeskadroonahan on palveluspaikkana ollut todella hyvä. Ruoka on ollut hyvää ja palveluhenki erässä 1/09 on ollut loistava. Heinäkuussa tuli jotain muutoksia uusien alokkaiden myötä, mutta meno on kummiskin vielä suht rentoa ja mahtavaa. Etenkin sotilaspoliiseilla on aika vapaata ns. kassuelämästä oman vartiolepotilojensa kanssa, mutta lomia onkii sitten suht vähän johtuen pienestä kiintiöstä. Suosittelen kaikille kyseistä paikkaa, mutta paikka vaatii täysin puhtaan rekisterin sekä A-paperit lääkäriltä. Rakuunahenki on sitä jotain minkä vain voi Rakuunat ymmärtää. Spol-Alik kiittää ja kuittaa tj lukemalla 5. Hakkaa päälle!

Hienoa, että rakuunahenki on vielä voimissaan! Itse palvelin jo edesmenneessä Uudenmaan Rakuunapataljoonassa 1986-87, jonka perinteitä nykyinen Rakuunaeskadroona jatkaa. Ja sapuska oli jo silloin hyvää (siitä todistuksena lihosin inttiaikana 5 kg )!

Kyllähä siellä on henki hyvin säilynyt, etenkin yksi Suomen parhaimpia (virallisesti todistettu) Spol-kouluttajia oleva Ylil. J todella kova Rakuunahengen luoja ja pystyssä pitäjä. Se on nähty niin monessa harjoituksessa missä on muut varuskunnat jääny ihmettelemään, että keitä oikein noi Uudenmaan Rakuunat on.

Onneksi on muitakin joukkoja, joilla on oma yhdistävä henki. Mistä se milloinkin muodostuu on harmaata aluetta. Kouluttajat ja jotkin varusmiesyksilöt ovat varmaan ratkaisevassa asemassa, ja näyttämisen halu muiden läsnäollessakin vaikuttanee. Positiivisessa mielessä tietenkin.
Ressuporukalla on helvetin hyvä henki aina. Harjoituksissa on jännä näyttää varusmiehille, mistä kana pissii, ja sehän on helppoa, kun niillä ei ole meikäläisistä mitään odotuksia. Mieli niillä muuttuu.

Se ois nyt sit pikkuhiljaa intti ohi rakkaassa Rakuunaeskadroonassa. Tuli palveltuu 362vrk ja sotilaspoliisi-alikersantti jäi käteen. Kotiutusviikolla oli todella mielenkiintoista ohjelmaa, kuten Salpalinjalla käynti opastettuna mistä suuri kiitos Lalli Partaselle, sekä muille mukana olleille. Tuli käytyä siellä kuuntelemassa hyviä tarinoita sodasta ja tuli käytyä myös saunassa sekä lumihangessa "tetsaamassa", jonka jälkeen oli hyvä syyä ja juua Pv:n tarjomia ruokia ja juomia. Palveluspaikkana eskahan on aivan loistava ja toivon mukaan tänne saisi lisäkiintiöitä alokkaisiin. Muistakaa, että Rakuunaeskadroonaan otetaan vain ja ainoastaa A-miehiä ja ei saa olla rikosrekisteriä. Koittakaa uudet mosat jaksaa kirjoitella tännekki uusia kokemuksia uusista säädöksistä ja koulutuksista.
Spol-au kiittää ja kuittaa reservin auringon pikku hiljaa pilkottaessa pilvien takaa. Perinteitä kunnioittaen: HAKKAA PÄÄLLE!

Rakuunapataljoona. Kuolemaneskadroona. 1982.
Saavuttiin yöllä paikallista aikaa klo 01.00.
Junakuljetti meidät savosta Lappeenrantaan. Ensimmäinen kerta minulla maalaisella ja naapurinkaverilla isossakylässä.
Ensimmäisenä yönä ei nukuttu ja seuraavien päivien tapahtumat meni niin ettei ole muistissa.
Tutuksi tuli polkupyöräily Taipalsaareen ja Rakuunakiven kierto juoksuakelin.
Varumiesaikana "petikaverina "oli "hissu" Kari Hietalahti. Savonlinnan poikia. kouluttajamme oli Luutnantti Kouhia sanoimme "kauhia".
Hän jäi mieleen seuraavasta. Harjoitellessamme Saksalaisia sotilasupseereita varten järjestettyä näytöstä. Juostiin suolla ja hän huusi"sota on julmaa, se ei sääli ketään eteenpäin".
Aika kultaa muistot.

Pakko tarttua tuohon, kun kyse on nyt kuitenkin isäukosta; nimihän on siis Partinen.

Velipoika palveli Lappeenrannassa Rakuunaeskadroonassa.
Moni asia viittasi kuulema siellä ratsuväkihistoriaan. Väitti, että pyöräilemään lähtiessä komento oli "Ratsaille-nouse!"
Iso oli ylennys filarilla, muualla kun poljettiin vain putkikameleita.
Rakuunaeskadroonaan antoi varmaankin oman lisänsä ison sotilasopplaitoksen Päällystöopiston sijainti samassa paikassa.
Btw. opistoa kutsuttiin myös Rottakouluksi, mikä ei aivan valjennut varusmiehille, kun mielikuvat vaihtelivat oppilasaineksen luonteenpiirteistä rakennusten hygieeniseen tasoon.
Oikea selitys tuli paljon myöhemmin. Oppilaiden viihtyessä liian pitkään kaupungin humussa, asustuksen särmyys alkoi kärsiä; opistolle hoiperreltiin komentovyön "rähinäremmi" häntänä perässä maata viistäen.